Ole Olinin muistolle
Ole on viettänyt monia kesiä Nanoqissa ja ollut mukana alusta lähtien, kun museota alettiin rakentaa. Viime vuosina hän on toiminut museon omana vahtimestarina kesäisin.
Ole oli turvallinen ja lämmin läsnäolo Nanoqissa sekä suuri tuki henkilökunnalle. Kiitos siitä ajasta, jonka saimme viettää kanssasi, Ole. Lepää rauhassa.
Kun Nanoq juhli 30-vuotista taivaltaan vuonna 2021, Ole osallistui 30-vuotisjuhlakirjamme tekemiseen jakamalla seuraavat muistonsa ja ajatuksensa Nanoqista.
Nanoqissa oppii aina jotain uutta!
Olen ollut ystävä Pentin kanssa jo kaua ja sen takia ollut mukana toiminnassa jo ennen kuin Nanoq-museota rakennettiin. Asun Ruotsissa, mutta kaikki kesät olen viettänyt kesämökilläni Fäbodassa. Silloin kun Nanoqia alettiin rakentamaan, olin vielä mukana työelämässä, joten pääsin mukaan talkoisiin aina viettäessäni kesälomaa Suomessa. Eläkkeelle jäätyäni vuonna 2001 minulla on ollut mahdollisuus viettää koko kesä, noin 4 kuukautta, Fäbodassa ja minusta onkin tullut jonkinlainen Nanoqin kesävahtimestari tai ehkäpä niin sanottu pihatonttu! Autan savusaunan lämmittämisessä, leikkaan nurmikkoa, ripustan tauluja ja puuhailen yhtä ja toista tarpeellista. Kesässä ei ole montaakaan päivää, etten tule käymään museolla. Jos täällä ei ole muuta tekemistä, niin ainakin voin käydä moikkaamassa ja juomassa kupin kahvia. Mielestäni on niin mukavaa olla Nanoqissa, sillä täällä oppii aina jotain uutta ja minulle on tärkeää, että minulla on jotain pientä kivaa puuhasteltavaa myös kesällä.
Olen hyvin ylpeä Nanoqista. On hienoa katsoa ympärilleen museoalueella ja tietää, että olen ollut mukana rakentamassa melkein kaikkia rakennuksia, jotka alueelta löytyy. Muistan, kun rakensimme päärakennusta ja toimin vibrakuskina valaessamme kallion päälle. Asensin myös Nanoqin keittiökalusteet yhdessä vävyni kanssa. Muistoja on niin monia. Joitain vuosia myöhemmin, rakentaessamme päärakennuksen tunnelia, kirjoitimme nimemme paperilapulle, jonka kiinnitimme välikattoon. Olen myös ollut mukana laittamassa kahvilan kattotuoleja ja osallistunut muidenkin tupien eri rakennustöihin. Henry Rudin tupaa rakentaessamme olivat seinätukit niin hiekkaisia, että sahalla terät jouduttiin teroittamaan useaan otteeseen, ennen kuin tukit oli sahattu valmiiksi.
Yksi hankalimmista rakennuksista oli kyllä korsu, jota nykyään kutsutaan komentokeskukseksi, mutta se on myös yksi minun suosikeistani. Pentti ja minä pohdimme yhdessä, miten korsu rakennettaisiin ja sitten vain porasimme kallioon kiinni pari lankkua ja päätimme, että ”näin me sen teemme” ja siitä tuli tosi hieno. Niin ja yksi hauskimmista muistoista on kyllä se, kun veistimme ja valoimme betonisen jääkarhun, joka vartioi museorakennusta. Emme olleet oikein varmoja, miten tekisimme sen, mutta aloitimme työt joka tapauksessa. Vierailemassa ollut ammattitaiteilija näki työskentelymme ja sanoi, ettei sitä noin voi tehdä, mutta kyllä siitä silti tuli jääkarhu, joka on nyt seissyt vartiossa jo monta vuotta ja voi edelleen hyvin!
Sosiaalinen kanssakäyminen ja se erityinen yhteishenki, joka meillä oli silloin ja joka edelleen löytyy Nanoqista, on arvokasta. Olemme tehneet töitä yhdessä, laittaneet ruoka, juhlineet ja pitäneet hauskaa. Olemme olleet retkillä niin Norjaan kuin Suomen Lappiin ja ympäri Pietarsaaren seutua, esimerkiksi veneillä lähisaaristoon. Pentti on ollut taitava ja ahkera järjestämään meille juhlia ja on tarkkaan pitänyt huolta siitä, että ihmiset, jotka tekevät töitä Nanoqissa, voivat hyvin. Täyttäessäni 50 vuotta tulin Ruotsista Suomeen, että saisin viettää syntymäpäiväni rauhassa, mutta Pentti olikin laittanut lehteen ilmoituksen ja kutsunut ihmiset juhlimaan minua Nanoqiin. Paikalle tuli varmasti yli 50 ihmistä ja meillä oli ihan fantastisen hauska ilta. Arvostan tätä porukkaa ja Penttiä äärimmäisen paljon ja olen niin iloinen ja tyytyväinen, että saan yhä edelleen joka kesä tulla tänne ja olla osa tätä hienoa paikkaa!
Olen kyllä hyvin ylpeä Nanoqista, ja onhan se aika hienoa katsella ympärilleen alueella ja tietää, että on ollut mukana rakentamassa suurinta osaa siitä, mitä täällä on.
