Nanoqin perustaja - Pentti Kronqvist

Arktinen seikkailija ja museonjohtaja

Pentti Kronqvist on pietarsaarelainen eläkkeellä oleva palomestari, naparetkeilijä ja museonjohtaja. Pentti syntyi Vaasassa vuonna 1938, mutta hänet adoptoitiin jo pienenä poikana Fäbodaan, missä hän vietti lapsuutensa meren läheisyydessä ja metsän siimeksessä. Pohjanmaan jäälakeudet ja ahtojää kiehtoivat Penttiä jo nuorena poikana. Arktinen museo Nanoq sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Pentin lapsuuden kodista, eikä merenrantakaan ole kuin noin 4 km päässä museosta.

Työuransa aikana Pentti erikoistui ensihoitajaksi ja pelastussukeltajaksi. Vaativan työn lisäksi hän oli maajoukkuetason kilpajuoksija, jonka päämatkat olivat 800 ja 1500 metriä. Urheilu ja monipuolinen työ Pietarsaaren pelastuslaitoksella antoivat sekä kestävyyttä että käytännön valmiuksia, joista olisi paljon hyötyä tulevilla arktisilla matkoilla.

Pentti on osallistunut useille arktisille matkoille, joista ensimmäinen suuntautui Grönlantiin jo vuonna 1971. Tästä retkestä alkoi Pentin ura naparetkeilijänä. Vuonna 1976 hän osallistui retkikuntaan, joka hiihti Grönlannista Kanadaan äärimmäisen kovissa olosuhteissa yhdessä Christer Bouchtin ja Hans Koivusalon kanssa. Tämän matkan aikana Pentti tutustui ensimmäisen kerran Thulen inuiitteihin, alkuperäisasukkaisiin, jotka tekivät häneen syvän vaikutuksen. Vuonna 1981 Pentti johti suomalais-norjalaisen retkikunnan Grönlannin jäätikön halki, matkaa kertyi lähes 700 kilometriä.

Pentin osallistuminen useisiin retkikuntiin ja laaja asiantuntemus arktisista alueista on tehnyt hänestä tunnetun ja halutun esitelmöitsijän erilaisiin tilaisuuksiin. Pentti on pitänyt esitelmiä Thulen inuiiteista ympäri Suomea, mutta myös Pietarissa – Venäjällä, Saksassa, Italiassa, Ranskassa ja Puolassa.

Idea perustaa Arktinen museo Nanoq syntyi Pentin ajatuksissa jo 1970-luvun retkien aikana, mutta sopiva ajankohta museon perustamiselle tuli vasta 1980-luvun lopussa. Pentti on toiminut museonjohtajana ja paikan sieluna alusta asti ja on vastannut niin kesänäyttelyiden järjestämisestä kuin vieraiden opastamisesta kuin alueen kunnossapidostakin. Pentti ja Nanoq-museo ovat saaneet vuosien varrella lukuisia kunniamainintoja ja huomionosoituksia. Pentti on myös sekä Suomen Arktisen klubin että Suomi-Grönlanti seuran, Uppikin, kunniajäsen.

Penttin ja Nanoqin aikajana

Museoalue

Museoalueella on parikymmentä talkoovoimin valmistettua rakennusta. Ne on rakennettu vanhaan tyyliin ja ne sulautuvat luontoon täysin. Pentti on sisustanut talot talteen ottamillaan, löytämillään ja saamillaan esineillä.

Nanoqin kahvila on avoinna kesäisin. Siellä voi istuskella ja nauttia kupillisen kahvia sekä tuoreita pullia tai viilentävän jäätelön. Alueen vierestä kulkee kaunis patikointi- ja luontopolku.

1. Museon päärakennus

Nanoqin päärakennuksen esikuva on maailman pohjoisimmissa osissa, Grönlannin Itan kylässä, sijaitseva turvemaja. Se sulautuu maisemaan täydellisesti.

2. Karhunpesä

Museoalueeseen kuuluu idyllinen mökkikylä, jonka Pentti rakensi vuosina 1956-1983. Mökit ovat lähiseudun vanhoja purkuvalmiita rakennuksia, jotka Pentti on saanut, purkanut, siirtänyt ja rakentanut uudestaan.

3. Turvemaja

Pohjois-Grönlannin inuiitit ovat eläneet turvemajoissa tuhansia vuosia ja he alkoivat rakentaa länsimaistyylisiä rakennuksia vasta 1950-luvulla. Pentti Kronqvist yöpyi turvemajassa hylätyssä Etahin pyyntikylässä, kun hänen retkikuntansa oli matkalla Grönlannin pohjoisosasta Kanadaan vuonna 1976.

4. Goichmanin galleria & museon kahvila

Professori Wladimir Goichman toimi aivokirurgina, taidemaalarina, naparetkeilijänä sekä lääkintäeverstinä toisen maailmansodan aikana. Nanoqilla on ainoana museona hallussaan Goichmanin teoskokoelma, joka käsittää 111 arktisia alueita esittävää maalausta. Goichman itse, hänen tyttärensä Julia ja Oslon Fram-museo ovat lahjoittaneet teokset Nanoqiin.

Goichmanin gallerian tila on vuokrattavissa.

5. Rudin pyyntimaja

Rakennus on kopio norjalaisen jääkarhunmetsästäjä Henry Rudin pyyntimajasta Huippuvuorten Hopen-saarella. Rudi asui aiempien pyyntimiesten hylkäämässä majassa 27 vuoden ajan toimiessaan pyyntimiehenä Huippuvuorilla vuodesta 1910 lähtien. Hänen elinaikainen saaliinsa käsitti yli 713 jääkarhua.

6. Komentokeskus

Komentokeskus kertoo Suomen talvisodasta 1939-1940. Sota kesti 105 päivää ja se ajoittui talveen, joka oli yksi Suomen historian kylmimmistä. Täällä voi tutustua siihen kuinka sotilaat taistelivat kylmissä olosuhteissa, mitä strategioita käytettiin ja kuinka pieni Suomi onnistui estämään Neuvostoliiton hyökkäyksen.

Komentokeskus on vuokrattavissa.

7. Pyyntivaja

Pyyntivajassa on esillä historiallisia pyyntivarusteita, joita on käytetty Pohjanmaalla sekä metsästyksessä että kalastuksessa.

8. Kullanhuuhdontaleiri

Kullanhuuhdontaleirissä on nähtävillä Lapin kullanetsijöiden asumus ja varusteita, joita kullanhuuhtojat käyttivät 1800-luvulla.

9.Kirkko

Avannaata Ulloria on grönlannin kieltä ja tarkoittaa Pohjantähteäs. Kirkkorakennus on kopio maailman pohjoisimmasta kirkosta, joka rakennettiin Pohjois-Grönlantiin vuonna 1909.

Kirkko on vuokrattavissa kastajaisia, häitä, hautajaisia tai muita kirkollisia tapahtumia varten.

10. Nyholmin vaja

Tohtori Erik S Nyholm lahjoitti huippuvuorilla käyttämänsä tutkimusvarusteet Nanoqiin vuonna 2015. Nyholm on suomalainen petoeläintutkija, joka on tehnyt useita tutkimusmatkoja mm. Huippuvuorille, missä hän tutki jääkarhuja.

11.Savusauna

Sauna on tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja saunat ovat satojen vuosien ajan olleet osa suomalaisten asumuksia. Saunomisen lisäksi saunaa käytettiin aiemmin myös muihin tarkoituksiin, kuten sairaiden hoitoon, synnytyksiin, lihan palvaamiseen, maltaiden valmistamiseen jne.

Savusauna on vuokrattavissa.

12. Isotupa

Isotupa on 1900-luvun maalaistalo, joka on alunperin sijainnut Luodossa.

Isotupa on vuokrattavissa.

Meidän yhteistyökumppanit

Ilman talkooporukkaamme, sponsoreita ja lahjoittajia ei Nanoqia olisi olemassa – museo on nimittäin rakennettu talkootyöllä ja lahjoitusten turvin niin rahan kuin materiaalinkin osalta. Vuosien saatossa meitä ovat tukeneet lukemattomat sponsorit ja olemme saaneet monta hienoa lahjoitusta. Olemme äärimmäisen kiitollisia jokaisesta -niin isosta kuin pienestäkin- lahjasta , jonka olemme saaneet vastaanottaa. Erityisen suuri kiitos kuuluu sponsoreille ja lahjoittajille, jotka mahdollistivat museon rakentamisen, heistä suurimmat ovat: UPM, Säästöpankki Deposita sekä Pietarsaaren kaupunki. Kuluneiden vuosien aikana olemme myös saaneet arvokasta tukea toiminnallemme Ruotsinkieliseltä Kulttuurirahastolta.

Talkooväki

“Hienointa on, että talkoojengi on aina ollut valmis tarttumaan kiinni ja tekemään töitä täällä. Olen niin ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan, enkä ikinä unohda heitä, jotka ovat tukeneet ja sponsoroineet museota” -Pentti Kronqvist

Nanoq-museo on siitäkin syystä ainutlaatuinen, että se on rakennettu kokonaan talkootyöllä ja lahjoituksien varassa. Velkaa ei ole otettu koskaan.

Nanoqin talkooväki oli ahkeraa ja ammattitaitoista. Osa oli eläkkeellä olevia rakennusalan ammattilaisia ja osa vielä työelämässä olevia monitaitureita. Mukana oli niin rakennusmestareita kuin muurareita kuin puuseppiä ja sähkömiehiäkin, mutta mukana oli tekijöitä myös ihan muilta aloilta kuin rakennusalalta.

Kaikilla oli yhteinen päämäärä ja vankka halu tehdä tarkkaa ja laadukasta työtä. Talkooväki hioutui töiden lomassa tiiviiksi kaveriporukaksi, joka luotti toisiinsa ja viihtyi hyvin yhdessä. Vaikka töitä tehtiin välillä hyvinkin intensiivisesti ja paljon, muistettiin töiden lomassa myös pitää hauskaa.

Talkooväki keräsi myös rahaa museon toimintaa varten pitämällä Jaakon Päivien aikana kahvilaa torilla ja myymällä Pentin valokuvista tehtyjä julisteita. Porukalla keittettiin soppatykillä myös lohisoppaa myytäväksi joka kesäisen Nanoqin kesäjumalanpalveluksen jälkeen.

“Museolla unohdimme kaikki tittelit ja olimme tasa-arvoisia keskenämme, meillä oli kaikilla sama päämäärä. Olimme ystäviä ja täydensimme toisiamme ja osaamistamme. Yhteishenki ja sosiaalinen kanssakäyminen oli kyllä meille kaikille projektin parasta antia. Kahvitauot Isossa tuvassa olivat aina hauskoja ja meillä oli tietenkin kovan työn vastapainoksi myös hyviä juhlia. Kukaan ei tullut paikalle vastoin tahtoaan. Vietimme lukemattomia työtunteja täällä, mutta työn jälki ja laatu onkin sen mukaista. Kukaan ei hutiloinut vaan kaikki teimme työmme mahdollisimman hyvin ja tarkasti. Ja onhan täällä hienoa! Onhan se nyt mahtavaa, että me olemme saaneet kaiken tämän aikaiseksi, jokaisen kiven ja jokaisen naulan on meidän jengi lyönyt paikoilleen!”
– Carl-Gustav Eriksson, talkoolainen.