MEIDÄN YHTEISTYÖKUMPPANIT

Ilman talkooporukkaamme, sponsoreita ja lahjoittajia ei Nanoqia olisi olemassa – museo on nimittäin rakennettu talkootyöllä ja lahjoitusten turvin niin rahan kuin materiaalinkin osalta. Vuosien saatossa meitä ovat tukeneet lukemattomat sponsorit ja olemme saaneet monta hienoa lahjoitusta. Olemme äärimmäisen kiitollisia jokaisesta -niin isosta kuin pienestäkin- lahjasta , jonka olemme saaneet vastaanottaa. Erityisen suuri kiitos kuuluu sponsoreille ja lahjoittajille, jotka mahdollistivat museon rakentamisen, heistä suurimmat ovat: UPM, Säästöpankki Deposita sekä Pietarsaaren kaupunki. Kuluneiden vuosien aikana olemme myös saaneet arvokasta tukea toiminnallemme Ruotsinkieliseltä Kulttuurirahastolta.

Talkooväki

“Hienointa on, että talkoojengi on aina ollut valmis tarttumaan kiinni ja tekemään töitä täällä. Olen niin ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan, enkä ikinä unohda heitä, jotka ovat tukeneet ja sponsoroineet museota” -Pentti Kronqvist

Nanoq-museo on siitäkin syystä ainutlaatuinen, että se on rakennettu kokonaan talkootyöllä ja lahjoituksien varassa. Velkaa ei ole otettu koskaan.

Nanoqin talkooväki oli ahkeraa ja ammattitaitoista. Osa oli eläkkeellä olevia rakennusalan ammattilaisia ja osa vielä työelämässä olevia monitaitureita. Mukana oli niin rakennusmestareita kuin muurareita kuin puuseppiä ja sähkömiehiäkin, mutta mukana oli tekijöitä myös ihan muilta aloilta kuin rakennusalalta.

Kaikilla oli yhteinen päämäärä ja vankka halu tehdä tarkkaa ja laadukasta työtä. Talkooväki hioutui töiden lomassa tiiviiksi kaveriporukaksi, joka luotti toisiinsa ja viihtyi hyvin yhdessä. Vaikka töitä tehtiin välillä hyvinkin intensiivisesti ja paljon, muistettiin töiden lomassa myös pitää hauskaa.

Talkooväki keräsi myös rahaa museon toimintaa varten pitämällä Jaakon Päivien aikana kahvilaa torilla ja myymällä Pentin valokuvista tehtyjä julisteita. Porukalla keittettiin soppatykillä myös lohisoppaa myytäväksi joka kesäisen Nanoqin kesäjumalanpalveluksen jälkeen.

“Museolla unohdimme kaikki tittelit ja olimme tasa-arvoisia keskenämme, meillä oli kaikilla sama päämäärä. Olimme ystäviä ja täydensimme toisiamme ja osaamistamme. Yhteishenki ja sosiaalinen kanssakäyminen oli kyllä meille kaikille projektin parasta antia. Kahvitauot Isossa tuvassa olivat aina hauskoja ja meillä oli tietenkin kovan työn vastapainoksi myös hyviä juhlia. Kukaan ei tullut paikalle vastoin tahtoaan. Vietimme lukemattomia työtunteja täällä, mutta työn jälki ja laatu onkin sen mukaista. Kukaan ei hutiloinut vaan kaikki teimme työmme mahdollisimman hyvin ja tarkasti. Ja onhan täällä hienoa! Onhan se nyt mahtavaa, että me olemme saaneet kaiken tämän aikaiseksi, jokaisen kiven ja jokaisen naulan on meidän jengi lyönyt paikoilleen!” -Carl-Gustav Eriksson, talkoolainen.